Ajankohtaista mediassa

Miten puhua median välittämistä tapahtumista lapsille ja nuorille? Tämä kysymys nousi esille, kun jalkapallon EM peleissä Tanskalainen Christien Eriksen sai sydänpysähdyksen kesken ottelun ja katsojat kodeissa, ja tietysti myös paikan päällä, seurasivat tapahtumia henkeään pidätellen. Jalkapallotähti sai avun kriittisellä hetkellä ja kaikki toivomme, että hänen toipumisensa jatkuu ja hän saa edelleen tehdä itselleen tärkeitä asioita ja jatkaa myös peliuraansa. Jo saman illan aikana media välitti viestiä siitä, kuinka lapsille tulisi puhua tästä järkyttävästä tapahtumasta. Alkoi myös kritiikkivyöry siitä, että miten eri televisiokanavien ohjaajat ovat toimineet, kun näitä elvytyskuvia päätyi myös mediaan. Sosiaalisessa mediassa kauhisteltiin ja pohdittiin sitä, kuinka nyt ihmiset järkyttyvät, kun tällaista oikeasti tapahtuu.

No, saimme hyviä neuvoja tukea lapsia ja nuoria. Toivottavasti ne osuivat niiden vanhempien silmiin, jotka näitä neuvoja kaipaavat. Muistan itse, kun omat lapset olivat pieniä, kuinka suojattomia he olivat median vaikutukselta. Erään kerran tulin keskellä päivää poikkeuksellisesti työstä kotiin. Pikku koululaiseni katsoi televisiota Ylen kanavaa. Sieltä tuli hyvin toden tuntuinen tapahtuma teloituksesta. Kohtauksessa ammuttiin kaksi henkilöä heitä komentavan sotilashenkilön ohjauksessa. Kohtaus oli hyvin järkyttävä ja se näytettiin televisiossa noin kello 14 aikaan. Kohtaus kuului elokuvasarjaan, nimeltään Täällä Pohjan tähden alla. Tämä oli vain yksi esimerkki yli viidentoista vuoden takaa. Kuinkahan monta murhaa tai väkivallan tekoa lastemme silmiin päätyy normaaleina arki- tai viikonlopun päivinä? Määrä varmasti vaihtelee sen mukaan, onko lapsi alttiina erilaisille medioille vai ei ja siitä, kuinka paljon eri vanhemmilla on mahdollisuutta lapsiaan suojella. Väkivalta on myös eri asia, kuin sairauskohtaus tai onnettomuus. Väkivallassa halutaan satuttaa ja aiheuttaa tuhoa joko harkitusti tai impulsiivisesti. Sairauskohtauksessa tai onnettomuudessa kaikki ovat uhrin ja kärsijöiden puolella.

Siihen nähden, mille kaikelle lapset altistuvat tänä päivänä, on hyvä tarkastella sitä kuinka traumaattisia kokemuksia televisiosta nähdyt sairauskohtaukset voivat olla. Trauman jokainen kokee yksilöllisesti. Mikä on traumaattista toiselle, ei välttämättä ole sama kokemus jollekin toiselle. Lapsiasiain valtuutettu neuvoo juttelemaan lapsen kanssa rauhallisesti, mutta ei tuputtamaan keskustelua. Se onkin varmasti viisas neuvo. Jos lapsi asiasta haluaa jutella, voi lapsen huomiota voi kiinnittää auttajien hyvään toimintaan ja siihen, kuinka kaikki toivovat, että kaikki menisi hyvin ja jalkapallotähti paranisi. Pelottavia visioita siitä, mitä olisi voinut tapahtua tai voisi yleensä tapahtua, ei kannata painottaa keskustelussa. Epävarmuus kuuluu osana elämään ja lapsen rinnalla taas kuljetaan niissä hetkissä, kun jokin vakava asia elämää koskettaa.

Miten suojella lasta median jatkuvalta negatiiviselta viriketulvalta? Tässä toivoisi esimerkiksi televisiokanavien harkintaa ohjelmien suhteen. Lapset kuitenkin ovat television ulottuvilla ”myöhäiseen alkuiltaan” saakka. Toisaalta lapsilla on paljon ja vapaasti käytettävissä välineitä, joilla pääsee, tai joskus joutuu, katselemaan kaikenlaista. Vanhemmat eivät voi aina jatkuvasti valvoa lastensa tekemisiä. Hyvä keskusteluyhteys lapseen, luottamus sekä hyvä ja lämmin suhde omaan lapseen on se tekijä, jonka varassa lapsen on hyvä kasvaa. Lasta suojaa se, että hän saa kiihkotonta tietoa ja ohjausta häntä rakastavalta aikuiselta. Vanhempi voi omalla tavallaan vuorovaikutuksessa viestiä siitä, että asioista, jotka lasta mietityttää voi puhua ja että hän voi luottaa siihen, että vanhempi on hänen rinnallaan myös kokemuksissa, joita media tuottaa.