Perhe- ja pariterapiaa!
Perhe- ja pariterapiassa pyritään ymmärtämään, tutkimaan ja hoitamaan perheen tai pariskunnan keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Usein perhe- ja pariterapiaa käytetään hoitomuotona esimerkiksi elämänkriiseissä, mielenterveysongelmissa sekä elämänkaareen kuuluvissa käännekohdissa.
Pariterapia voi auttaa myös perheen jäsenen tai pariskunnan toisen osapuolen mielenterveydellisten pulmien hoidossa,
erityisesti muun terapeuttisen avun tukihoitona.
Perhe- ja pariterapiassa työskennellään yleensä keskustelemalla. Yhdessä terapeutin kanssa yritetään ymmärtää mitä perheessä tai parin keskinäisissä suhteessa tapahtuu, mihin asioihin muutosta tarvitaan ja miten muutokset ovat mahdollista toteuttaa. Keskustelun lisäksi voidaan käyttää monia muitakin tapoja toimia perheen yhteistyön vahvistamiseksi. Joskus yhteinen toiminta voi olla helpompaa ja rakentavampaa, kuin sanat ja kuitenkin tuoda esille tärkeitä
asioita.
Perhe- ja pariterapiassa kaikkien osallistujien ajatukset ja kokemukset ovat
tärkeitä, siksi työskentelyä muokataan siten, että myös lapset ja nuoret
kykenevät osallistumaan aktiivisesti perheterapiatapaamisiin. Joskus on hyvä työskennellä
vain vanhempien tai lasten kesken, toisinaan perhe hyötyy siitä, että mukaan tapaamisiin
kutsutaan myös perheen lähipiiriä. Perheen kanssa yhdessä mietitään, keitä
olisi hyvä tavata yhdessä perheen kanssa, silloin jos siihen on tarvetta.
Pari- ja perhepsykoterapeutiksi tullaan noin neljä vuotta kestävän koulutuksen kautta, jota yliopistot järjestävät. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus. Terapeutilla
on tietoa toimivista perhesuhteista, käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä, perheen
ja parisuhteen eri vaiheista ja ihmissuhteiden hoitamisesta. Terapeutti
ei kuitenkaan määrittele terapian tavoitteita, vaan ne määritellään
terapian alussa yhdessä keskustellen.
Terapeutti ei anna neuvoja esimerkiksi siihen, pitäisikö parin erota vai ei. Tällaisen neuvomisen
sijaan terapeutti voi auttaa paria pohtimaan heidän omia ja yhteisiä, heidän elämänsä kuuluvia asioita, keskinäistä suhdetta ja keinoja riittävän hyvän arjen rakentamiseksi.