Luonto osana terapiaprosessia

Tällä hetkellä luontoympäristö pääkaupunkiseudulla ei näytä parhaita puoliaan. Elämme vuoden vaihteen aikaa ja vihreys on poissa. Lumivaippa ei tällä hetkellä peitä puita ja pensaita vaan värimaailma on harmaan, mustan ja ruskean vaihtelua. Tosin vähän vihreääkin löytyy maasta, koska joissakin paikoissa ruoho näyttää vihreältä ja tietysti tumman vihreät havupuut säilyttävät värinsä säällä kuin säällä. Odotan kuitenkin lunta, joka toisi kauneutta ja valoa ympäristöön.

Työn ohella opiskeluni perhe- ja paripsykoterapeutiksi on edennyt siihen vaiheeseen, että on aika tehdä opinnäytetyötä. Aihe tietysti lankesi aivoihini lähes itsestään. Sehän on tietysti teema: ”Luontoympäristö terapian tukena”. Pari vai perheterapian tukena? Sehän määrittyy sitten, kun löydän asiakkaat, jotka haluavat lähteä tähän prosessiin. Siis terapiaprosessiin, jossa ainakin osittain hyödynnetään luontoympäristöä. Ilokseni kouluttajat hyväksyivät aiheeni ja vieläpä koin, että minua kannustetaan siihen sekä kouluttajien, että kanssaopiskelijoiden taholta.

Miksi halusin tehdä opinnäytetyön tästä aiheesta? Ajattelin, että tähän aiheeseen on yleisesti paneuduttu kovin vähän. Lähemmin tarkasteltuani teemaani, niin huomaan, että kyllä tästä aiheesta on materiaalia ja kokemustakin. Ehkä ei niinkään pari- ja perheterapian yhteydessä, mutta kuitenkin monenlaisen hyvinvoinnin tukena sekä terapiatyössä. On olemassa ekopsykologiaa ja ekoterapiaa, jossa pyritään löytämään luonnosta apua mielenterveysongelmiin sekä ennalta ehkäisemään niitä. Kun hieman loin katsausta aihetta käsitteleviin sivustoihin ja teoksiin, syntyi ajatus, että tietysti terapiaa tulisi entistä enemmän viedä toimistomaisista sisätiloista ulos luontoon. Ihmisen mielenterveys ja hyvinvointi yleensäkin ovat kokonaisuus. Luonto on ihmisen luonnollinen ja normaali ympäristö vaikka vietämme suuren osan ajastamme rakennetussa ympäristössä. Ihmisen ja luonnon suhde on jo pitkään kokenut monia haasteita, koska ympäristöongelmat ovat yhä suurempia.

Millä kaikilla tavoilla luontoa voisi käyttää terapian tukena? Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen maastoon meneminen terapia-asiakkaiden kanssa. Jo liikkeellä oleminen vaihtelevassa maastossa voi vähentää jännitteitä osallistujien välillä. Se, että kuljetaan luonnossa vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Se antaa aivoille enemmän ravintoa, happea ja sitä myöten ehkä kapasiteettia erilaisiin näkökulmiin ja ongelman ratkaisuun. Psykologi ja kasvatustieteen lisensiaatti Riitta Wahlström kertoo kirjassaan Eheyttävä luonto British Medical Journalin vuonna 2005 julkaisemasta artikkelista. Artikkelissa kerrotaan tutkimuksista, joiden mukaan koehenkilöiden kielteisten ja vihamielisten tunteiden kokeminen on vähentynyt metsässä oleskelun ja luontokävelyjen seurauksena. Helpotusta on tullut myös esimerkiksi lievään ja keskivaikeaan masennukseen. Monenlainen luontoon ja ympäristöön liittyvät aktiviteetit ovat auttaneet ihmisiä toipumaan masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Apua on todettu olevan myös puutarhassa työskentelystä, kalastuksesta ja eläinten hoidosta.

Terapiatyössä voisin kuvitella, että vaikka osa terapiakerroista voisi toteutua maastossa tai muussa viherympäristössä, voisi myös muilla tavoilla luontoa käyttää terapiassa. Mielikuvaharjoitusten avulla on mahdollista saavuttaa kokemus luontoympäristöstä. Monilla luonnosta kerätyillä materiaaleilla työskentely voisi myös tuoda jotain lisää terapiaprosessiin. Opinnäytetyöni on siinä vaiheessa, että kerään eri tahoilta taustatietoa aiheeni ympäriltä. Pian kuitenkin tarvitsen asiakasperheen tai pariskunnan käytännön osuutta varten. Tarjoan ainakin yhdelle asiakasperheelle tai parille rajallista maksutonta terapiaprosessia opinnäytetyöni aiheen mukaisesti. Jos nyt, lukijani, koet että sinä ja perheesi tai kumppanisi olette juuri sopivia asiakasehdokkaita ja tarvitsette apua jossain ihmissuhteisiin liittyvässä haasteessa, voisitte tarttua tilaisuuteen. Ottakaa yhteyttä, niin mietitään olisiko yhteisestä työskentelystä apua ja tukea tilanteessanne. Opinnäytetyöhöni liittyvä terapiaprosessi tulisi sijoittumaan ajallisesti 2018 keväästä syksyyn.

Lempipuitani ovat mänty ja tammi. Mänty on tuttu puu jo lapsuudesta. ”Kelttiläisen perimätiedon mukaan se on ilman elementin puu. Mänty on suojeleva ja se tuoksu on puhdistava. Mänty auttaa kielteisten ajatusten vähentämisessä. On hyvä nojata mäntyyn, kun harmittaa – se helpottaa oloa!” (Wahlström; Eheyttävä luonto)

Mikä on sinun lempipuusi?

Hyvää ja onnellista vuotta 2018!