Yhteistyöllä terapian vaikuttavuuteen!

Tiistai 18.7.2017 klo 19.20 - Marja Laakso


 Yhteistyöllä terapian vaikuttavuuteen!

Lapsen ja nuoren tie toimintaterapeutin vastaanotolle alkaa usein neuvolasta, perheneuvolasta, koululääkäriltä tai jonkun muun tahon aloitteesta. Yleensä joku, usein vanhemmat, ovat huolestuneet lapsen tai nuoren tilanteesta. Ensi vaiheessa huolen ilmaannuttua, tilannetta selvitellään ja lapsi tai nuori saa lähetteen esimerkiksi erikoissairaanhoidon poliklinikalle tai psykologille esimerkiksi perheneuvolaan. Joskus tutkimusten jälkeen päätetään järjestää lapselle terapiaa. Yksi terapiamuoto on toimintaterapia joka voi parhaimmillaan kuntouttaa lasta tai nuorta niin, että arjen pulmat helpottuvat.

Terapiatyöskentely ei ulotu vain lapsiin ja nuoriin. Lapsen tai nuoren perhe ja lähiyhteisöt ovat tärkeää arjen perustaa. Etenkin lapsen tai nuoren vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeä osa työskentelyä. Vähimmillään tämä yhteistyö pitää sisällään yleensä kuntoutukseen liittyvät palaverit: hoitoneuvottelut sekä erilaiset suunnitelmapalaverit, joita on kouluissa ja päiväkodeissa. Edellisten lisäksi on käytäntöihin liittyvä yhteistyö: sovitaan terapia-ajoista, konkreettisista tavoitteista ja sovitaan myös poikkeamista ja muutoksista terapia-aikoihin. Tarpeelliseen yhteistyöhön kuuluu myös ”yhteen hiileen puhaltaminen” eli terapeutin ja perheen keskinäinen ymmärrys lapsen tilanteesta ja kuntoutuksen tarpeesta. Tärkeää on myös avoin kommunikointi siitä miten lapsen tai nuoren tilanne etenee ja kehittyy. Terapiasuhde vaatii kuitenkin myös lapsen tai nuoren sekä terapeutin keskinäistä luottamusta, joten terapeutin tulee olla herkillä myös lapsen tai nuoren suuntaan luottamuskysymyksessä.

Jos vanhemmat pohtivat terapian vaikuttavuutta tai epäilevät, että terapian vaikutukset eivät ole myönteisiä, on tärkeää, että he ottavat asian puheeksi terapeutin kanssa. Näin terapeutti voi yhdessä vanhempien kanssa pohtia sekä terapiaa monesta näkökulmasta ja vanhemmat saavat tietoa terapeutilta ja terapeutti vanhemmilta. Joskus keskustelu voi vaikuttaa terapian sisältöön ja myös kotona elettävän arjen sisältöihin. Joillakin lapsilla ja nuorilla on myös kaksi kotia, joissa he asuvat. Jos vanhemmat ovat eronneet, monet perheet päätyvät siihen, että kumpikin vanhempi jää lapsen tai nuoren elämään kahden kodin järjestelyn kautta. Lapsen tai nuoren arjesta on monta näkökulmaa ja on hänen etunsa, että siitä keskustellaan eri näkökulmia arvostaen ja sopimuksia tehden. Joskus lapsen tai nuoren terapiaan kuuluvat vanhempien ohjauskäynnit osana terapiaprosessia. Nämä käynnit antavat mahdollisuuden syventyä arjen kysymyksiin ja myös pohtia konkreettisia keinoja arkeen, jotka tukisivat niitä tavoitteita, joita terapialle on asetettu. Yhdessä suunnitellut muutokset tai rakenteet arkeen usein lisäävät työskentelyn vaikuttavuutta. Lisäksi yhteisten keskustelujen kautta voivat sekä vanhemmat, että terapeutti saada lisää ymmärrystä lapsen tai nuoren tilanteesta. Joskus vanhemmat saavat oman ohjausprosessin taholta, joka vastaa lapsen tai nuoren kuntoutuksesta. Tällöin he käyvät tapaamassa erikoissairaanhoitajaa, lääkäriä tai psykologia lapsen asioihin ja terapiaprosessiin liittyen ja saavat ohjausta ja tukea.

Koulun tai päiväkodin kanssa tehdään yhteistyötä tarpeen mukaan. Terapeutti voi osallistua lapsen opetussuunnitelmapalaveriin. Koulun puolella käytetään palaverista, jossa keskustellaan erityisopetuksen sisällöstä ja menetelmistä nimeä HOJKS, joka on lyhenne sanoista henkilökohtaisen opetussuunnitelman järjestämistä koskeva suunnitelma. Varhaiskasvatuksen puolella tehdään yleensä varhaiskasvatussuunnitelma, johon liittyvään palaveriin terapeutti usein kutsutaan. Terapeutti voidaan kutsua kouluun tai päiväkotiin seuraamaan lapsen toimintaa tai muuten keskustelemaan opettajien ja muun henkilökunnan kanssa. Joskus terapia toteutetaan osittain tai kokonaan lapsen arkiympäristöissä, koton tai päiväkodissa.  

Miksi yhteistyö koulun ja päiväkodin kanssa on tärkeää? Tiedon vaihdolla on suuri merkitys lapsen tai nuoren kannalta, koska näin piirtyy terapeutille kokonaisempi kuva lapsen tai nuoren vahvuuksista ja haasteista. Terapiassa voidaan huomioida koulussa tai päiväkodissa esiintyvät vaikeudet ja etsiä sopivia harjoituksia lapsen tai nuoren taitojen vahvistamiseksi. On myös helpompi ottaa puheeksi mahdollisesti koulun käyntiin tai päivähoitoon liittyvät asiat, koska lapsi tai nuori tulee tietoiseksi yhteistyöstä ja siitä, että terapeutti on kiinnostunut ja tietää myös koulu- tai päivähoitoasoista.

Lapsen tai nuoren elämä on kokonaisuus, johon liittyy sekä arki koulussa ja kotona, mahdollisesti myös harrastukset sekä kavereiden kanssa vietetty vapaa-aika. Lisäksi voi olla monta muuta asiaa, joista terapia on yksi elementti. Parhaimmillaan onnistunut terapiaprosessi voi vaikuttaa myönteisesti lapsen tai nuoren kaikkiin elämän osa-alueisiin. Terapiaprosessi ei siis ole jotain mikä tapahtuu vain lapsen tai nuoren ja terapeutin välillä vaan sen tulisi olla mukana vaikuttamassa lapsen lähiyhteisöihin myös. Myönteinen kehitys on yleensä monien lapsen tai nuoren elämässä olevien vuorovaikutussuhteiden yhteistä vaikutusta. On myös vaikea arvioida, kuinka suuri osuus lapsen tai nuoren myönteisestä kehityksestä on terapian aikaan saamaa ja kuinka paljon spontaania kehitystä tai muiden lapsen elämässä toimivien tärkeiden ihmissuhteiden aikaan saamaa.

Kenen tulisi olla aktiivinen, jotta yhteistyö alkaa ja jatkuu riittävän hyvänä terapiaprosessin ajan? Usein yhteistyöstä sovitaan hoitoneuvottelussa, tai lasta tai nuorta kuntouttavalta taholta tulee yhteydenotto terapeuttiin. Terapeutti voi myös olla aktiivinen tässä asiassa. Kannustaisin myös vanhempia aktiivisuuteen yhteistyössä ja terapiaprosessiin liittyvässä vuorovaikutuksessa. Toive ja aloite yhteistyöhön voi tulla myös vanhemmilta, samoin ehdotus yhteistyön tavoista. Perheiden elämässä on välillä myös tilanteita, jolloin ei ehkä ole aikaa ja voimia panostettavaksi vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Tämäkin on hyvä kertoa ja sanoa ääneen. Tällöin voidaan sopia, että yhteistyötä tehdään juuri kuluvalla jaksolla vähemmän ja sitä lisätään, kun siihen tulee mahdollisuus.

Lapsi tai nuori on aina osa kokonaisuutta, joka koostuu arjesta ja sen sisältämistä lukuisista vuorovaikutussuhteista. Lapsi tai nuori tarvitsee kehittyäkseen vuorovaikutusta toisten kanssa. Lähimmät ja tärkeimmät vuorovaikutussuhteet ovat yleensä oma perhe ja ne sukulaiset, joiden kanssa ollaan yhteydessä. Joillakin lapsilla oma perhe on kahdessa kodissa ja joillakin lapsilla perheitä voi olla useampia. Myös ne perheet, perhekodit tai yhteisöt joissa lapsi on ehkä sijoitettuna lyhemmän tai pidemmän ajan, ovat tärkeitä hänelle, oman mahdollisesti biologisen perheen lisäksi. On tärkeää, että terapia ei ole vain kerran tai kaksi kertaa viikossa tapahtuva kahdenkeskinen harjoittelu- ja keskusteluhetki terapeutin kanssa vaan monipuolinen prosessi, jossa on monia vaikuttavia elementtejä ja monipuolista yhteistyötä ja vuorovaikutusta, joka auttaa ymmärtämän yhä syvällisemmin lapsen tai nuoren tarpeita ja rakentamaan arkea vuorovaikutuksessa siten, että lapsi tai nuori voi toimia siinä aiempaa paremmin. Lisäksi taitoja harjoitellaan, itsetuntemusta opitaan ja saadaan lisää vahvuutta arjessa toimimiseen, kasvuun ja kehitykseen terapiakerroilla.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on luoda katse yhteistyöhön ja sen vaikuttaviin elementteihin. Toiveenani on, että saan työskennellä yhdessä asiakkaitteni perheiden ja muiden lähiyhteisöjen kanssa monipuolisesti nuorten asiakkaideni eduksi. Tietysti toivon, että yleisestikin terapia, ja etenkin toimintaterapia, nähdään yhteisenä prosessina eikä vain lapsen ja terapeutin viikoittaisina tuokioina.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini