Ero - miten tästä eteenpäin?

Torstai 10.4.2025 klo 14.21 - Marja Laakso

Ero! Miten tästä eteenpäin?

”Miten tämä voi tapahtua minulle, meille?”

”Oliko kaikki vain valhetta?”

”Miten niin asioita ei voi korjata?”

Lukemattomat kysymykset risteilevät päässä silloin, kun elämässä tulee ero puolisosta tai seurustelukumppanista. Erityisen vaikeaa on kohdata jätetyksi tuleminen, se ettei itse ole valmis eroon.

Pettymys, suru, avuttomuus, epäoikeudenmukaisuuden tunne ja viha ovat tunteita, joita jätetty osapuoli tuntee. Nämä kaikki tunteet ovat normaaleja. Parisuhteen loppuessa, voi olla tunne siitä, että elämältä on koko pohja pudonnut. Joskus se voi realisoitua hyvin konkreettiseksi. Edessä on ehkä muutto ja kodin uudelleen järjestäminen. Jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia, niin edessä on uudenlaiset kuviot vanhemmuuden järjestelyssä. Lisäksi on omaisuuden jakamista sekä toimeentulon pohtimista. Ehkä on lukematon määrä asioita, jotka asemoituvat uudelleen. Ero on aina kriisi ja silloin, kun siihen ei ole mitenkään valmis, se on yksi aikuiselämän haasteellisimmista kriiseistä.

On vaikea uskoa sitä, kun ihmiset sanovat: ”aika auttaa”, ”kriisit menevät ohi”. Kuitenkin näin on: vaikeistakin kriiseistä voi selvitä ja myöhemmin ihminen saattaa nähdä jotain hyvääkin vaikeissa elämänkokemuksissa. Parisuhteen päättyminen on kuitenkin monelle vakava paikka. Joskus se voi laukaista masennuksenkin. Eron kohdannut henkilö saattaa kokea muitakin vastoinkäymisiä: ehkä ero vaikuttaa jaksamiseen töissä, jolloin hän saa negatiivista palautetta tai joutuu jäämään sairauslomalle. Vaikean tunnetilan ollessa päällä, sitä huomaa monia ikäviä asioita ympärillään herkemmin ja voi tulla tunne, että kaikki menee pieleen.

Mikä silloin avuksi? Ero kutsuu pysähtymään tunteiden äärelle. Parisuhteen päättyessä, voi ihminen kokea voimakasta vihaa entistä kumppaniaan kohtaan. Viha voi olla niin voimakasta, että henkilöllä hämärtyy kaikki kohtuus myös tekojen puolella. Ihminen, joka uhkailee, vainoaa, painostaa tai käyttää väkivaltaa saattaa kokea, ettei entisellä kumppanilla ole oikeutta irrottautua suhteesta. Hän saattaa jopa kokea, että omistaa kumppaninsa tai ainakin parisuhdeosuuden tämän elämästä. Näin ei kuitenkaan ole. Meillä tässä yhteiskunnassa on oikeus valita puoliso. Vaikeissa tilanteissa ihmissuhteisiin saattaa tulla sotkuja, jotka vahvistava epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Puoliso on saattanut rikkoa lupauksen, valehdella ja pettää. Vihan tunteet ovat ymmärrettäviä. Ne ovat tunteita, niitä tulee. Tekoihin voimme aina vaikuttaa,

Myös syyllisyyden tunne on kokemuksena vaikea henkilölle, joka joutuu eroamaan vasten tahtoaan. Entinen puoliso saattaa sanoa, että koitti aikoinaan korjata suhdetta, mutta toinen ei suostunut esimerkiksi hakemaan terapeuttista apua tai muuten kuuntelemaan puolisoaan. ”Nyt on jo liian myöhäistä”, saattaa hän sanoa, kun jätetty osapuoli pyytää vielä mahdollisuutta korjata virheitään. Syyllisyyden, katkeruuden ja epäonnistumisen tunteet tulevat osaksi sen hetkistä elämää.

Mitä vaikean erotilanteen kokeva ihminen tarvitsee selvitäkseen elämässään eteenpäin? Tarpeet ovat tietysti hyvin yksilöllisiä. Hän tarvitsee aikaa, kuuntelijaa ja itseltään lupaa olla heikko ja tarvitseva. Joskus on tarpeen pitää hetki taukoa velvollisuuksista ja antaa itselleen lupa pysähtyä. Suuri muutos elämässä tarvitsee aikaa, jotta siihen ehtii sopeutua. Läheisten tuki on erokriisissä olevalle tärkeää. Läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, jos eron kokenut haluaa käydä asioita läpi yhä uudelleen. Usein myös ammattiapu voi tukea selviytymisessä. Muutama kerta terapeuttista keskustelua voi auttaa eteenpäin. Toisinaan myös lääkärin apu on paikallaan, etenkin silloin, jos unettomuus ja ruokahaluttomuus vaivaa pidemmän ajan.

Kun erosta on päästy eteenpäin, ja on mahdollisuus katsoa taaksepäin, voi ehkä huomata, että yksi jakso on takana ja tulevaisuus näyttäytyy myönteisenä. Jotkut, jotka erosta selviytyvät, voivat ehkä muistella kiitollisuudella aikaa entisen puolison kanssa. Ehkä siitä ajasta on opittu jotain. Ehkä se on osa sitä elämänkokemusta, joka on tarkoitettu elämässä koettavaksi. On luonnollista välttää kärsimystä, mutta elämässä tulee tilanteita, joissa kärsimystä ei ole mahdollista välttää. Epätoivoiset teot pitkittävät ja laajentavat kärsimystä. Vaikeat tunteet menevät ohi. Jos ne tuntuvat sietämättömiltä, hae apua. Vaikeassa tilanteessa voi soittaa Mieli ry; n kriisipuhelimeen, joka päivystää ympäri vuorokauden. Joskus puhelin voi ruuhkautua, silloin kannattaa olla sitkeä ja soittaa uudelleen. Mieli ry; n kriisipuhelinnumero on 09 2525 0111.

Toivon myös eroavalle parille toiveikasta tulevaisuutta, kummallekin erikseen ja omalla tiellään. Jos voin terapeuttina olla tukemassa jaksamista kriisin keskellä, on minulla aikoja sekä pariskunnalle, erilaisissa elämäntilanteissa, että yksilöille, jotka kaipaavat keskusteluapua.

Ajatuksia lapsen surusta

Perjantai 15.1.2016 - Marja Laakso

Ajatuksia Lapsen Surusta

Lapsi voi olla surullinen monesta eri asiasta. Lapsen läheisten on hyvä tiedostaa se, että surun tunteet myös kuuluvat elämään, kuten muutkin tunteet. Tunteet ovat arvokkaita, myös tunteet, jotka menevät epämukavuusalueille. Monelle vanhemmalle juuri lapsen suru on vaikea nähdä ja kohdata. Lapsen suru herättää monissa voimakasta myötätuntoa, mutta myös hätääntymistä. Lapsuus on ilon aikaa, jota useat meistä muistelevat kaiholla. Miten surun tunteen saa kuulumaan lapsuuteen luonnollisena osana? Miten on normaalia ilmaista surun tunnetta. Tämä teema on minulle vaikea, kiinnostava ja myös omakohtainen eri elämän vaiheissa. Kaikki ihmiset joutuvat kohtaamaan surua elämässä. Pitäisikö sen takia todeta, että se kuuluu asiaan eikä siihen kannata jäädä kiinni? Miten varustan lapseni kestämään surua elämässään?

Tunteet ovat arvokkaita

Tämä aihe johdattelee pohtimaan tunteita tarkemmin. Jos lapsi on oppinut ilmaisemaan tunteitaan, voi vanhempi tai läheinen aikuinen nähdä lapsen surun hänen monipuolisesta ilmaisustaan. Ilmaisut voivat olla sanallisia, ilmeitä, tapaa toimia, tulla vuorovaikutukseen sekä itkua, nyyhkytystä ja vetäytymistä omiin oloihin. Se voi tulla esille myös piirtämällä, maalaamalla ja muilla luovilla tavoilla. Lapsen tunne, kuten tunteet yleensäkin, on aito ja siihen tulisi suhtautua aitoudella. Lapsi voi ilmaisussaan olla meidän aikuisten mielestä epäjohdonmukainen. Esimerkiksi lapsi saattaa itkeä lohduttomasti kadonnutta lelukissaa ja reagoida tyynen tuntuisesti vaikka isovanhemman kuolemaan. Lapsen reagointiin vaikuttavat monet asiat. Esimerkiksi lelukissa voi olla lapselle hyvin konkreettinen ja vaikuttaa arjen turvallisuuden tunteeseen: ”en voi nukkua ilman lelukissaani!”. Läheisen ihmisen kuoleman aiheuttama hämmennys ja voimakkaat tunteet voivat olla lapselle niin vaikea kokemus, että hän suojautuu niiltä esimerkiksi vetäytymällä leikin maailmaan tai olemalla ajattelematta läheisen kuolemaa. Aikuinen saattaa tulkita, että lapsi ei syystä tai toisesta ole surullinen vaikka on tapahtunut lelukissan katoamista vakavampi menetys. Toisinaan lapsella voi olla surullinen olo ilman näkyvää syytä. Joskus surun tunteen lähde ei ole lapsen tai häntä hoitavan aikuisen tiedossa vaan jokin asia tai aistimus saa hänet elämään jonkin aiemmin koetun tunteen uudestaan.

Lapsen suru, perheen suru

Lapsenkin elämään voi tulla vakava tilanne, johon hän tai hänen läheisensä eivät ole valmistautuneet. Tällainen vakava tilanne voi olla juuri läheisen ihmisen kuolema tai vakava sairastuminen, jossa on kuoleman mahdollisuus. Oman vanhemman tai sisaruksen kuolema ja sitä seuraavan surutyön läpikäyminen on kasvun ja ehkä myös elämänkin mittainen prosessi. Tätä prosessia mutkistaa vielä se, että lapsen läheiset ovat tuon tapahtuman aiheuttamien vaikeiden tunteiden vallassa. Lapsi saattaa jopa tavallaan menettää paitsi kuolleen läheisensä, myös muut tärkeät ihmiset surulle, ainakin tilapäisesti. Lapsi saattaa joutua tilanteeseen, jossa hänen on pyrittävä selviytymään omassa varassaan. Aikuiset osaavat paremmin tiedostaa oman surunsa ja hakea tukea ystäviltään tai sukulaisiltaan. Joskus lapsen läheisillä ei ole voimia eikä psyykkistä tilaa auttaa ja tukea lasta. Itse kohtasin veljeni kuoleman ollessani 7,5 vuotias. Muistan korvissani soivan aikuisten hyvää tarkoittavat lauseet: ”onneksi se on vielä niin pieni, ettei se ymmärrä”, ”lapset ovat niin hyviä selviytymään, hän unohtaa tämän kaiken pian”.

Kyllähän lapset selviytyvät – tavalla tai toisella, mutta surun kohdatessa he tarvitsevat tukea ja rinnalla kulkemista. Lapselle tulee kertoa, että aikuiset ovat tapahtuneen johdosta surullisia ja että heillä on kova ikävä, mutta tästä selvitään yhdessä. Täytyy antaa lupa itkeä, täytyy antaa lupa tulla kertomaan, kun on vaikea olo, täytyy päästä lohduttavaan syliin. Tässä elämän kohdassa nousee myös muiden, kuin perhepiirin läheiset tärkeiksi, jos heitä vain on käytettävissä. Hieman etäisemmät ystävät tai sukulaiset jaksavat ehkä juuri tuossa tilanteessa täydentää perheen antamaa tukea. Sen voi avoimesti lapselle kertoa: nyt oma perhe suree, he eivät aina jaksa tehdä kaikenlaisia iloisia asioita, mutta esimerkiksi kummitäti tai joku muu voikin viedä uimaan tai tehdä jotain muuta mukavaa. Lapselle on tärkeää viestittää, että surunkin keskellä on lupa iloita ja pitää hauskaa, jos siltä tuntuu. On myös tärkeää, että joku kysyy: ”onko sinulla ikävä…?”, ” miltä sinusta tuntuu, kun…”, ”mitä sinä ajattelet…?”. Lapsi voi vastata tai hän voi myös olla vastaamatta, mutta tärkeää on ilmaista: ”olen tässä sinua varten tässä, saat itkeä ja saat olla surullinen, minä kestän tuon kanssasi, ihan varmasti”. Jos perhe on päättänyt ottaa lapsen mukaan hautajaisiin, olisi hyvä, että olisi sovittu, kuka on lapsen tukena, jos ennakoidaan tilanteen olevan hyvin vaikea lapsen vanhemmille tai vanhemmalle. Näin lapsi saa tilaa omille tunteilleen ja voi kokea myös turvallisuuden tunnetta vaikeassa tilanteessa.

Surun kanssa eläminen on aikuiselle raskasta, etenkin alkuvaiheissa. Tällöin on joskus olemassa mahdollisuus siihen, että lapsi omaksuu lohduttajan, ”pikku enkelin” roolin, johon aikuiset häntä ehkä huomaamattaan tukee. Lapselle voi tulla kokemus, että hän voi säädellä muun perheen surua ja hän saattaa alkaa seuraamaan tarkoin ympäröivien läheisten tunnetiloja ja reagoimaan niihin tasoittavasti. Jos edellä kuvattu malli tulee hallitsevaksi ja pitkäaikaiseksi, se voi käydä lapselle hyvin raskaaksi ja hän oppii säätelemään enemmän muiden tunteita, kuin omia tunnekokemuksiaan. Hänestä voi tulla ”ihmeellinen pikku selviytyjä”. Muun muassa siksi, että edellä kaltainen malli ei tulisi ainakaan kovin vallitsevaksi, on tuettava lapsen ihan omaa vapautta omiin tunteisiin ja niiden ilmaisuun. Aikuisten tulisi myös välttää määrittelemästä liikaa lapsen tunnekokemuksia. ”Se on ihan reipas, lohduttaa jopa meitä muita” tai ”kyllähän tuommoisesta on vaikea selvitä, ettei vaan olisi elämä pilalla”. Edellä mainittujen lauseiden asennemaailmaa olisi tärkeää välttää. Se että lapsi joutuu jatkuvasti kieltämään omat vaikeat tunteensa saattaa altistaa häntä masennus-sairauksille jossain vaiheessa elämää.

Arki usein auttaa

Jos lapsi kohtaa vaikean menetyksen, on tärkeää ensimmäisten päivien jälkeen pyrkiä palauttamaan lapsen arki tutuksi ja normaaliksi mahdollisuuksien mukaan. Tutut rutiinit tuovat lapselle turvallisuutta ja antavat kokemuksen elämän ja arjen jatkumisesta. Lapsen läheisten tulee olla kuitenkin tässä kohdassa hyvin sensitiivisiä. Joskus lapsen huoli, suru ja tuska voivat aluksi olla niin voimakkaita, että päivähoidossa tai koulussa selviytyminen muodostuu liian vaikeaksi. Tällöin hän tarvitsee vielä omia läheisiä ympärilleen. On tärkeää myös kertoa päivähoidon tai koulun aikuiselle lasta kohdanneesta surusta ja miettiä miten sitä olisi hyvä huomioida mahdollisesti myös lapsiryhmässä.

Kun surutyö etenee ja lapsi sekä perhe suuntautuvat uudelleen arkeen ja tavallisen elämään, on tärkeää pysähtyä joskus muistelemaan kuollutta läheistä, katsoa valokuvia ja jutella iloista, joita hänen kanssa koettiin ja surusta, joka yhdessä kohdattiin ja siitä miltä tunteita ja ajatuksia kuolleeseen läheiseen ja menetyksen kokemukseen nyt liittyy. Lapsen kohdalla tämä on tärkeää siksikin, että lapsen ajattelun ja tunne-elämän kehittyessä hänellä on yleensä tarve kohdata asia aina uudelleen kehittyneempänä ja uusin taidoin. Kuolleesta ihmisestä tulee osa hänen elämänhistoriaa ja hän ei siten tavallaan menetä tätä ihmistä vaan hän elää lapsen ja kehittyvän nuoren muistoissa saaden erilaisia merkityksiä.

Jos surusta ei pääse eteenpäin…

Elämässä voi tulla eteen myös tilanne, että lapsen on vaikea selvitä eteenpäin elämässään surukokemuksen kanssa. Tällainen voi ilmetä jatkuvana alakuloisuutena, lisääntyneinä pelkoina ja joidenkin kohdalla myös ylivilkkautena sekä pitkään jatkuvina unihäiriöinä. Lapsi voi myös lakata leikkimästä tai hänen leikkiinsä voi tulla pakonomaisia piirteitä: hän esimerkiksi leikkii aina samaa leikkiä, jossa on ahdistavia tapahtumia eikä leikkiin löydy luovaa jatkoa. Joillakin lapsilla voi ilmetä itsetuhoisia käyttäytymisen piirteitä tai puheita. Miten silloin voi lasta auttaa? Näissä tilanteissa ei ole hyvä jäädä miettimään lapsen tilannetta vain perhepiirin kesken vaan on tärkeää hakea lapselle ja tarvittaessa myös koko perheelle apua. Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempain netistä löytyy tietoa tahoista, joista voi hakea lapselle ja perheelle apua myös suru-asioihin, samoin Mielenterveysseuran sivuilta. Mielenterveysseurassa on myös vertaistukiryhmiä, joista etenkin isommat lapset ja jo nuoruusikään ehtineet voivat saada apua. Ohessa linkit molempiin edellä mainittuihin:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/mista_apua/

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/suru/lapsi-suree-omalla-tavallaan

Mielenterveysseuran kautta voi myös tilata kirjaa Surevan lapsen kanssa (Tekijä: Anne Laimio)

Omasta tutusta neuvolasta tai kouluterveydenhuollosta voi kysyä neuvoa ja tukea. Perheneuvola on myös hyvä paikka hakea apua.  Perheneuvola palvelee sekä pikkulapsiperheitä, että koululaisten perheitä. Lapsen suruun liittyvää aihetta ja muutakin voi kommentoida alla olevasta ”kommentoi kirjoitusta” –kohdasta. Myös Toiminta-Laakson Facebook sivulle voi laittaa ajatuksia, keskustelua, mielipiteitä. Yksityisviestiäkin saa laittaa tulemaan.