Itsetunnosta

Mitä on itsetunto? Sitä sanaa käytetään usein aika vähän eri merkityksissä. Joku loukkaantuu toiselle, niin voidaan todeta: ”no, hänellä on niin huono itsetunto”. Lausahdus ikään kuin mitätöi vastuun henkilöltä, joka on sanonut toiselle jotain loukkaavaa. Monen lapsen ja nuoren kohdalla itsetunto asia puhuttelee paljon. Päiväkodissa ja koulussakin mietitään, voisiko itsetunnolla ja hyvän itsetunnon puutteella olla osuutta lapsen tai oppilaan vaikeuksiin.

Lapsella, nuorella tai aikuisella voi olla huono tai hyvä itsetunto suhteessa johonkin asiaan. Esimerkiksi liikunnallisesti taitavan oppilaan tai lapsen kohdalla varmasti löytyy itsetuntoa kokeilla jotain liikunnallista haastetta, koska hänellä voi olla suhteessa liikkumiseen hyvä itsetunto. Toisaalta, jos lapsella tai nuorella on itseluottamusta, hän voi kyllä kokeilla uusia juttuja liikunnassa vaikka taidot eivät olisi kovin vahvat verrattuna muihin.

Itsetunnon voi ajatella koostuvan kolmesta osa-alueesta: itsearvostuksesta, itsetuntemuksesta ja itseluottamuksesta. Itsearvostus muodostuu sisäisestä käsityksestä omasta arvosta ja siitä kuinka myönteinen käsitys henkilöllä on itsestään. Itsetuntemus sisältää paljon monipuolista näkökulmaa itsestään. Henkilön omat arvot, identiteetti, luonne ja tunteet ovat henkilökohtaisia ominaisuuksia, joista hän on osin tietoinen ja osin ei. Itsetuntemuksen osa-alueita on monia muitakin. Terapioissa voi yhtenä tavoitteena olla itsetuntemuksen kasvattaminen ja myönteisen käsityksen muodostaminen itsen eri ulottuvuuksista. Tämä vahvistaa itsetuntoa. Mitä on itseluottamus? Olisikohan se sitä, että uskoo selviytyvänsä siitä mihin ryhtyy ja jos ei selviä, kykenee suhtautumaan siihenkin jotenkin hyväksyvästi?

Miten kaikilla tavoilla voisi lapsen, nuoren hyvää itsetuntoa rakentaa? Siihen vaikuttavat varmasti monet yhteiseen elämään ja vuorovaikutukseen liittyvät kokemukset. Varmasti myös synnynnäisillä ominaisuuksilla on merkitystä. Esimerkiksi paljon puhutut sosiaaliset taidot karttuvat toisilla kuin itsestään kasvun ja kokemusten myötä, ja joillekin sosiaaliset tilanteet ovat hankalia koko lapsuuden ja nuoruuden vaikka niitä harjoittelisikin.

Lapsen ja nuoren kanssa vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä. Kun aikuinen katsoo lasta, mitä hänen katseensa heijastaa lapselle? Heijastaako se usein kiinnostusta, iloa siitä että lapsi on siinä hänen kanssaan vai onko katseessa syystä tai toisesta usein väsymystä ja ärtymystä. Vuorovaikutuksessa on niin paljon muutakin kuin sanoja. Kun lapsi kohtaa epäonnistumisen tai pettymyksen, on hän onnekas, jos usein on lähellä aikuinen, joka voi asettua hänen rinnalleen jakamaan pettymyksen tunteen ja yrittämään yhdessä lapsen kanssa uudelleen haastetta, jossa hän on epäonnistunut. Tosin välillä tarvitaan aikuista myös muokkaamaan käsillä olevaa puuhaa, jos se on liian vaikea eikä siinä voi kerta kaikkiaan onnistua. Useimmilla lapsilla on kehityksessään vaihe, jolloin hän haluaa kerta toisensa jälkeen näyttää vanhemmalle tai muulle aikuiselle osaamistaan. ”Kato, kato, kato nyt!” voi olla jatkuva kehotus lapsen suusta. Siinä on hyvä tilaisuus osoittaa lapselle myönteistä huomiota. Jos asia ei onnistu, voi kehua häntä siitä, että yrittää.

Lapsen kehuminen on tärkeää. Kulttuurissamme on kyllä myös olemassa käsitys, että kehuminen ei ole lapselle hyväksi. Nykyään ajatellaan, että lapsi tarvitsee paljon myönteistä palautetta ja kehumista. Jos hän ei saa sitä riittävästi, hän saattaa oppia jatkuvasti vaatimaan sitä käytöksellään. Kehut ja palkinnot vahvistavat lapsen myönteistä käytöstä ja rakentavat lapsen ja aikuisen suhdetta myönteiseen suuntaan. Lasta tai nuorta kehutaankin vaivattomasti siitä, että hän oppii uutta ja osittaa itsenäisyyttä ja taitavuutta eri asioissa. Hyvä, että kehutaan. Lasta ja nuorta tulisi kehua myös siitä millainen persoona hän on ja siitä mikä on häntä ominta itseään. Hänelle voi kertoa, että hänen kanssaan on mukavaa, hänellä on mukavia juttuja ja kiinnostavia ajatuksia. Ehkä hänellä on ihana ja valoisa hymy, tuikkivat silmät, ihanan iloinen nauru tai jotain muuta kertakaikkisen valloittavaa. Jotta aikuinen voi kertoa näitä asioita täydestä sydämestään, tulee hänen joskus asettua katsomaan, kuuntelemaan ja viihtymään lapsen tai nuoren lähelle, antautua hetkeksi kiireettä vuorovaikutukseen ja tykkäämään juuri tästä ainutlaatuisesta tyypistä.