Liike ja asennot arjessa ja koulutyössä

Hyvin monet lapset istuvat paljon. Eivät tietenkään kaikki. Onhan niitäkin lapsia, joiden peppu ei pysy tuolissa kolmea minuuttia kauempaa. Mutta usein, kuitenkin tapahtuu ihme, kun tällaisenkin lapsen asettaa ruudun ääreen. Ei siis ikkunaruudun ääreen vaan ruudun, josta aukeaa virtuaaliympäristö.  Ja ihme on se, että villeinkin lapsukainen tuijottaa ruutua lumoutuneena jopa tunteja. Aiemmat sukupolvet koukutti tv ja sittemmin tv:n kautta vhs videot. Jos itse halusin koulukuttua lapsena telkkariin, saatoin valita Tenavatuokion, Niksulan väen tai Pertsan ja Kilun. Tosin koukuttuminen ei kestänyt kauaa, koska ohjelma loppui pian ja seuraava tuli sitten jonain toisena päivänä. Nyt lasten mielen valtaa tv:n lisäksi tietokone, ibad, kännykkä ja muut äksboksit ja playstationit. Jotkut pelit kannustavat käyttämään kehoa, kuten Wii-niminen peli. Kuitenkin suurimman osan näiden laitteiden kanssa istutaan. Koulussakin istutaan, ei kylläkään koko aikaa eikä kaikilla tunneilla, mutta suhteellisen paljon useimmissa kouluissa. On myös opettajia, jotka panostavat paljon suunnitteluun ja järjestelyyn jotta oppilaiden aktiivinen toimiminen vahvistuisi ja istumisen osuus olisi vähäisempi.

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat väestössä yleisin kipua ja työkyvyttömyyttä aiheuttava sairausryhmä. Yli miljoonalla suomalaisella on jokin pitkäaikainen tuki- ja liikuntaelinten sairaus.(Duodecim, Terveyskirjasto) Nuoren Suomen tutkimuksen mukaan yli puolet lapsista ei liiku riittävästi. Jopa leikki-ikäiset lapset liikkuvat liian vähän.

Istumisen haittoja on listannut muun muassa liikuntafysiologi Arto Pesola seuraavasti

1)      Istuessa suuret lihasryhmät ovat passiivisena. Passiiviset lihakset kuluttavat vähän energiaa, millä on moninaisia seurauksia kehon aineenvaihdunnalle.

2)       Istumisen vaikuttaa tuki- ja liikuntaelimistön rakenteisiin. Kumaralla selällä, esimerkiksi keho etukenossa, istuttaessa selän välilevyjen etureunat painuvat yhteen ja paine lisääntyy välilevyjen takaosassa puristaen nestettä välilevyjen välistä pois. Huono istumisasento myös venyttää ja heikentää selän takaosan lihaksia.

3)      Lihasten passiivisuuden aiheuttaman energiankulutuksen laskun lisäksi, istumisasennossa paine lisääntyy reiden takaosissa ja lantion alueella. Sitä kautta lantion alueen sekä alaraajojen aineenvaihdunta vaikeutuu entisestään.

(http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/20/mika-siina-istumisessa-niin-vaarallista-asiantuntija-vastaa)

Istumisen vaikutukset aineenvaihdunnalle vaikuttavat myös todennäköisesti lapsen vireystilaan ja sitä kautta oppimiseen. Ihmisen keho, etenkin kasvavan lapsen keho on tarkoitettu liikkumiseen. Lapsi myös oppii liikkumalla ja aistit kehittyvät. Esimerkiksi näköaisti saa monipuolisia ärsykkeitä ympäristössä liikkuessa. Eri havaintomallien muodostamiseen vaikuttavat muun muassa havainnot näkemisen kohteiden eri ominaisuuksista. Esimerkiksi näköjärjestelmän ”missä”- näkövirta on tärkeä ihmisen kyvylle aistia kolmiulotteista ulkomaailmaa sekä omaa kehoa ja näiden kahden suhteelle. Edellä mainittu oli vain pieni yksityiskohta aistien kaikenpuolisesta yhteydestä toisiinsa sekä kehon ja mielen toimintaan. (Sandström M, Ahonen J: Liikkuva ihminen – aivot liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka)

Miten voisi aktivoida lasten kehoja esimerkiksi koulupäivän aikana? On selvää, että monipuolisen liikkumisen lisääminen arkeen edistää lasten terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. Se ennaltaehkäisee tuki- ja liikuntaelinsairauksien syntymistä. Liikkuminen edistää myös oppimista monin tavoin. Muut, kuin istuma-asento ja liikkeellä oleminen auttavat aivoja saamaan paremmin happirikasta verta, vähentävät vireystilaongelmia ja mahdollistavat myös eri oppimisväylien käyttämistä.

Edellä mainittu liikuntafysiologi suosittelee isojen jumppapallojen ja satulatuolien käyttämistä tuolien asemesta. Tästä onkin kokemusta, joistakin kouluista. Näin on tehty esimerkiksi kouluissa Joensuussa ja muillakin paikkakunnalla. Seuraavassa linkki Liikkuvan koulun sivuihin: http://www.liikkuvakoulu.fi/ideat/luokille-0-6/istumisen-vahentaminen

Koulussa voisi oppimisympäristöä suunnitella uusilla tavoilla. Etenkin alkuopetuksen luokilla voisi olla osa luokasta varattu ”vapaahetkien viettoon” eli niihin hetkiin, kun täytyy odotella jotain tai tehtävä on saatu tehdyksi. Tilasta riippuen tähän kohtaan luokkaa voisi varata monipuolisiin asentoihin ja liikkumiseen houkuttelevia välineitä. Jos tilaa on reilusti, voisi tilassa olla vaikka pieni liukumäki, jota saisi myös kiivetä vastamäkeen ja vaikka köysi, joka auttaisi vastamäkeen kiipeilyä. Roikkumista varten voisi olla rekki ja/tai renkaat, pomppimista varten pieni trampoliini ja isoja jumppapalloja. Suuret traktorin sisäkumirenkaat olisivat käyttökelpoisia myös. Jos tilaa ei ole paljoa, voi varmastikin sijoittaa tällaiselle alueelle roikkumispaikan, pari säkkituolia ja jumppapalloa. Oppilaat voisivat käyttää vaihdellen satulatuoleja ja jumppapalloja tavallisten tuolien sijaan. Opiskelun voisi luokkatilassa suunnitella kolmeen tasoon. Ryhmät voisivat tehdä ryhmätyötä lattialla, samoin kuin tehtävien tekemisessä voisi istua lattialla tai olla vatsallaan jumppapallon päällä, osa työskentelystä voisi olla pöydän ääressä joko perinteisillä tuoleilla tai vaihdellen jumppapallojen päällä tai satulaistuimissa. Kolmas taso voisi olla seisoen. Esimerkiksi tietokoneet, joilla hankitaan tietoa sekä mahdolliset hakuteokset voisi sijoittaa korkeille tasoille, joiden ääressä seistään. Näitä kolmea tasoa pyrittäisiin käyttämään mahdollisimman monilla niillä tunneilla, jotka toteutetaan luokkatilassa. Opetuksessa olisi tärkeää myös käyttää muita, kuin luokkatiloja. Tähän varmasti pyritäänkin. Opetuksen vieminen ulos, museoihin, taidenäyttelyihin, kirjastoihin ja muihin kohteisiin vaatii opettajilta paljon työtä ja suunnittelua. Havaintojen läpikäyminen ja käyttäminen oppimisen materiaalina on myös paitsi haastavaa myös antoisaa.

Yläaste- ja lukioikäisten oppimisympäristöissä tulisi myös ottaa huomioon ergonomia ja mielekkäät oppimisympäristöt. Lisäksi oppilaille tulisi antaa tietoa sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Oman lukioikäisen poikani opettajat ja koulutoverit ovat tottuneet siihen, että hän käyttää satulaistuinta tuolin päällä ja jumppailee ja venyttelee kesken tunnin.

Liikkumisen huomioiminen varhaiskasvatusympäristöissä on helpompaa, koska jo perinteisesti pikkulapsipedagogiikka on perustunut leikkiin, liikkumiseen ja toimintaan. Tosin ympäristön muokkaaminen liikkumaan haastavaksi on myös tärkeä osa pedagogista suunnittelua. Esimerkiksi taaperoikäisten olisi hyvä liikkua pehmeillä alustoilla, joilla olisi myös erilaisia haastavia elementtejä ja esiopetusikäisten taas olisi hyvä laskeutua konttaamaa, ryömimään ja liikkumaan neljällä raajalla.

Työssäni olen huomannut monien lasten kärsivän esimerkiksi kireistä takareisistä. Tällöin lattialla istuminen on vaikeaa eivätkä molemmat kädet vapaudu toimintaan, koska lapsi joutuu nojaamaan käteen lattialla istuessaan. Kireät takareidet voivat vaikuttaa myös lantion asentoon ja näin laajemminkin tuki- ja liikuntaelinten terveyteen. Taukojumppa ja venyttely olisikin tärkeä osa lapsen päivittäisiä toimia.

Toivottavasti 2016 käyttöön tuleva uusi opetussuunnitelma mahdollistaa opetuksen suunnitteluun joustoa, jolloin on mahdollista ottaa lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi huomioon opetuksessa.