Aika pariterapialle

Pariterapiaan tullaan usein, kun suhde on todellisessa kriisissä. Silloin, kun pariskunnalla on tunne, että päällä on tilanne, josta ei kerta kaikkiaan selvitä omin voimin. Monilla on toive siitä, että käynti pariterapiassa ratkaisisi keskinäiset pulmat tai toisi valoa kysymykseen, tulisiko pariskunnan erota vai onko heillä vielä toivoa. Toisinaan voi kummallakin osapuolella voi olla lähes maaginen käsitys siitä, että pariterapeutti ymmärtää juuri häntä ja saa toisen osapuolen järkiinsä. Joskus on tilanne, että toinen osapuoli on jo päättänyt erota, mutta haluaa vielä katsoa, muuttuisivatko hänen tunteensa terapeuttisten keskustelujen myötä. Monenlaiset ovat tilanteet, joissa hakeudutaan avun piiriin. Usein keskustelut antavat tukea tilanteeseen ja auttaa selvittelemään tunteita ja parantamaan suhdetta puolisoiden kesken. Joskus pariskunta päätyy eroon  terapiasta huolimatta ja silloinkin on tärkeää työstää keskinäistä vuorovaikutusta ja eroon liittyviä kysymyksiä.

Usein pariskunta toteaa, että olisi pitänyt hakea terapeuttista apua jo aikoja sitten riittävän hyvän suhteen ylläpitämiseksi. Mikä estää pariskuntaa hakemasta apua suhteelleen? Usein toinen puolisoista olisi halunnut keskusteluapua aiemmin, mutta toinen osapuoli ei ole ollut valmis keskusteluihin. Toisinaan pelätään ottaa vaikeita asioita esille. Ehkä ajatellaan, että keskustelu on kuin Pandoran lipas. Kun se on kerran avattu, ei sitä enää saada kiinni ja sieltä pulpahtelee monia ennalta arvaamattomia asioita. Kuitenkin, jos ne puhumattomat asiat tulevat esille hallitsemattomasti, ne saattavat kietoutua vyyhdiksi, josta on vaikea saada otetta. Terapiatilanteessa on yleensä turvallisempaa puhua myös vaikeimmista asioista.

Parisuhdetta pitäisi hoitaa. Tuo on usein kuultu lause, joka saattaa kuulostaa työltä, joka on raskasta ja vaivalloista. Parisuhteen hoitaminen voi olla myös kiinnostavaa ja joskus jopa kevyttä, leikillistä ja tuottaa iloa. Parisuhdetta pitäisi huoltaa kaikella sillä hyvällä ja iloa tuottavalla silloin, kun asiat ovat vielä riittävän hyvin. Pariterapeutille voisi mennä myös silloin, kun pariskunta kokee, että suhde uhkaa jäädä paikoilleen tai jokin uusi elämänvaihe tuntuu tuottavan huolta tai jännitteitä. Olisi tärkeää opetella kommunikoimaan. Siis puhumaan ja jopa enemmän, kuin puhumaan. Olisi tärkeää oppia huomaamaan omat tunteet ja reaktiot, säätelemään niitä ja kertomaan tunteistaan toiselle. Olisi tärkeää huomata toisen viestit, myös ne, joita ei ole lausuttu ääneen. Kuitenkaan ei saisi tulkita toisen eleitä ja ilmeitä suoraviivaisesti, vaan oppia kysymään ja avaamaan keskusteluja. On tärkeää oppia osoittamaan arvostusta ja rakkautta. Paljon olisi tehtävissä sen eteen, etteivät asiat menisi liian solmuun, jolloin pariskunnan välille on jo kehittynyt paljon vaikeaa tunnekuormaa.

Kynnyksen pariterapeuttisille keskusteluille pitäisi olla matala. Ehkä jopa niin matala, että voisi puhua jonkinlaisesta vuosihuollosta tai vaikkapa vuosikymmenhuollosta, jos on taivallettu matkaa yhdessä pidempään. Uudet elämänvaiheet vaikuttavat myös parisuhteisiin. Parisuhteissakin on erilaisia vaiheita ja niihin liittyvät tunteet voivat yllättää molemmat osapuolet. Harvat suhteet kestävät vuosia tai vuosikymmeniä ilman kriisejä. Kriisit haastavat sekä yksilöitä, että ihmissuhteita. Niiden kautta on mahdollista kasvaa puolisoina ja myös uudistaa suhdetta siten, että keskinäinen suhde kasvaa yhä toimivammaksi.